Epäsuora tuli

by vääp Broileri

Epäsuora tuli tarkoittaa, ettei ampuja näe maalia. Ampujan ja maalin välissä voi olla metrin mäki tai 30km maastoa; etäisyydellä ei sinänsä ole merkitystä, kuten ei välineilläkään. (Viime sodissa "ammuttiin" kranaatteja mm. kahdesta koivusta ja narusta tehdyllä ritsalla.) Epäsuoran tulen selkärangan muodostavat tykistö ja kranaatinheittimistö. Tykistö ja heittimistö eroavat toisistaan toiminnaltaan ja käyttötavoiltaan.

Epäsuora tuli Suomen armeijassa

Sissi- ja erikoisjoukoilla saattaa olla nykyään käytössään pienoisheittimiä (60mm, kantama n. 4km). Komppanioiden kevyet kranaatinheitinjoukkueet (81mm, kantama alle 6km) tukevat joukkueita; pataljoonien raskaat heitinkomppaniat (120mm, kantama n. 8km) komppanioita; prikaatien tykistörykmentit (122mm ja 152mm haupitsit, kantama 14-16km) pataljoonia. Armeijakuntien raskaista patteristoista (130mm ja 155mm kanuunat, kantama 25-30km tai jopa 40km) muodostetut tykistöryhmät tukevat prikaateja ja huolehtivat raketinheitinpatterien (122mm, kantama 20km) mukana vastatykistötoiminnasta ja operatiivisista tehtävistä; raketinheitinpattereita käytetään myös reservissä olevan tykistön lisänä maahanlaskujen torjumiseen ja taistelujen tukemiseen selustassa ja sivustassa. Raskas tykistö on siis operationaalisestikin raskainta, siinä missä etulinjan kevyillä heittimillä saadaan vaikutus nopeasti pienimpiinkin kohteisiin.

Kranaatinheittimet

Heittimet ovat yleisesti ottaen pienemmän kaliiperin aseita, ja niillä on tykistöä vähäisempi tuhovaikutus. Toisaalta niiden koko tarjoaa taktisia etuja: heittimet ovat nopeasti liikuteltavissa ja ne saa ampumavalmiiksi nopeasti. Lyhyt kantama rajoittaa ampumatoimintaa mutta tarkoittaa myös, että kranaattien lentoaika on lyhyt. Tulinopeus on suuri (keskimäärin 60krh:lla 25 ls/min, 81krh:lla 20 ls/min ja 120krh:lla 12-15 ls/min). Kranaattien lentorata on kaarevampi kuin tykistön: kranaatti lähtee korkeassa kulmassa putkesta ja tulee alas korkeassa kulmassa, eikä viistosti kuten tykistön kranaatit (tosin myös joillain tykeillä voi ampua yläkulmissa 70 asteeseen asti). Tästä on mm. se etu, että heittimillä voi ampua melkein mistä vain melkein minne vain (esim. pieneltä aukiolta metsässä); tästä syystä maailman vuoristoseuduilla 240mm järeät kranaatinheittimet ovat laajalti käytössä. Kranaatinheitin on erinomainen ase epätasaisessa maastossa ja asutuskeskuksissa.

Kranaatinheitinjoukkue on osa jalkaväkikomppaniaa (kevyt 81mm KrhJ) tai panssari- jalkaväki- tai jääkäripataljoonan kranaatinheitinkomppaniaa (raskas 120mm KrhJ).

Heitinjoukkueen vahvuus on 1+4+21: joukkueenjohtaja, tasoryhmä jossa on tasoaliupseeri (joukkueen varajohtaja) ja 2 viestimiestä; kolme heitinryhmää ja ilmatorjuntakonekivääri. (Rannikko-) linnakekomppanian kevyessä heitinjoukkueessa on vain kaksi ryhmää.

Heitinryhmän vahvuus on 1+6: heittimen johtaja (aliupseeri), suuntaaja (varajohtaja), apusuuntaaja, lataaja, panostaja ja ammusmies (tai useampi, sen mukaan miten porukkaa riittää; ammusmiehet ovat yleensä nakitettuja masikuskeja).

Jos vihollinen pääsee heitinjoukkueen asemaan, suuntaaja ja lataaja jäävät jatkamaan ampumatoimintaa muun ryhmän siirtyessä lähipuolustukseen. Kahden hengen miehistöllä ampumatoiminta on hidasta mutta mahdollista.

Kranaatinheittimiä käytetään suojautumatonta elävää voimaa vastaan. Heittimillä voidaan ampua myös savu- ja valaisuammuksia. Herätesytyttimillä voidaan parantaa kranaattien tehoa kaivautunutta vihollista vastaan.Arsenaaliin ollaan myös vähitellen ottamassa maaliin hakeutuvia panssarintorjunta-ammuksia.

Sanastoa

Suunta Vaakasuunta, suunta tulenjohtoryhmästä maaliin, minkä heitinjoukkueen laskija-aliupseeri muuttaa sivuksi. Suomen armeijassa käytetään vanhaa, tarkkaa järjestelmää, jossa suunnat ilmoitetaan piiruina asteiden sijaan. Kun asteita on ympyrän kehässä 360, piiruja on 6000. Esim. 270 astetta kirjoitetaan piiruina 45-00 ja luetaan neljäkymmentäviisi nolla nolla. (Jos tunnet kellotaulun, tunnet piirutkin.)

Etäisyys Etäisyys tulenjohtoryhmästä maaliin. Heitinjoukkueen tasoaliupseeri muuttaa arvon koroksi heittimiä varten.

Sivu Varsinainen heitinryhmän ampuessaan käyttämä suunta (piiruina); arvo jonka perusteella heittimen suuntain (l. tähtäin) kohdistetaan kiintopisteseipääseen. KP-seiväs on heittimen johtajan asettama puinen keppi n. 30 metrin päässä heitinryhmän asemasta tulenjohtajan ilmoittamassa perussuunnassa.

Koro Pystysuunta, kulma jossa aseen putki on horisonttiin nähden. Koro määrää miten pitkälle ammutaan. Heitinjoukkueen tasoaliupseeri muuttaa tulenjohdolta tulleen etäisyyden koroksi, valmiiksi ampuma-arvoksi heittimille. Heittimet ampuvat ylä- ja tykistö alakulmilla, joten heittimillä suuri koro tarkoittaa, että putki on pienessä kulmassa maahan nähden ja maali on kaukana; tykit taas ampuvat sitä kauemmas mitä enemmän putkea nostetaan. Hyvä muistisääntö on, että heittimillä ei ole kovin kaukonäköistä ampua korolla 0 (jolloin putki osoittaa suoraan ylös).

Panos Kranaatin pyrstöön asetettavat 0-6 ruutipanosta, jotka kasvattavat ampumaetäisyyttä.

Epäsuora tuli ja OFP

 

Tulenjohto

Epäsuora tulen ampuminen on yhteistyötä. Tykit ja heittimet ovat sokeita ilman osapuolta, joka näkee mihin kranaatit iskeytyvät. Ilman tulenjohtoa epäsuoraa tulta ei ole.

Koska OFP:ssä on ainainen miehistöpula ja pieni tulenjohtoryhmä on haavoittuvainen, on tärkeää että mahdollisimman moni muihinkin tehtäviin erikoiskoulutettu taistelija, joukkueenjohtajasta sotamieheen, ymmärtää tulenjohdon perusteet ja osaa tarvittaessa toimia tulenjohtajana. Näin varmistetaan epäsuoran tulitoiminnan jatkuvuus silloin harvoin kun sitä on saatavilla.

Suomen armeijassa tulenjohtoryhmän kokoonpano on 1+1+3: tulenjohtaja (upseeri), tulenjohtoaliupseeri (suunnanmittaaja), tulenjohtomies (etäisyydenmittaaja) ja kaksi viestimiestä (kenttäpuhelin ja radio). OFP:ssä näin suureen ryhmään ei ole tarvetta ja harvemmin mahdollisuuttakaan. Käytännössä ei tarvita kuin tulenjohtaja ja tilanteen salliessa tulenjohtomies apulaistähystäjäksi ja varatulenjohtajaksi, jos tulenjohtajasta tulee toimintakyvytön.

Tulenjohtaja liikkuu tulijoukkueen (esim. krh-joukkueen) mukana ja määrää tulijoukkueen asemaan. Tulenjohtaja antaa tulijoukkueelle perussuunnan (tai useamman), eli mahdollisimman tarkan arvauksen vihollisen suunnasta. Sitten tulenjohtoryhmä siirtyy omaan asemaansa, paikkaan josta näkee vihollisen oletetun tai tiedetyn sijainnin.

Maalin määritys

Kun tulenjohtoryhmä on asemassa, tulenjohtaja määrittää maalin tulijoukkueelle. Toisin sanoen hän ilmoittaa mihin ammutaan. Maali määritetään ilmoittamalla suunta ja etäisyys tuliasemasta maaliin ja merkkaamalla maali kartalle. Käskyyn voidaan liittää maalin koordinaatit, joskaan OFP:ssä koordinaatisto ei ole niin tarkka että sillä pärjäisi. Sen sijaan OFP:n kartta soveltuu loistavasti epäsuoran tulen ammuntaan, sillä tulenjohtoryhmä ja tulijoukkue näkevät välittömästi toistensa merkinnät.

Oikeassa elämässä tulenjohto ilmoittaa suunnan ja etäisyyden maaliin omasta sijainnistaan katsottuna. Tiedot muutetaan tuliasemassa tykistölaskimen tai laskija-aliupseerin avulla ensin suunnaksi ja etäisyydeksi tuliasemasta katsoen ja sitten sivuksi ja koroksi (ks. sanasto edellä), eli varsinaisiksi ampuma-arvoiksi. Koska OFP:ssä ei ole tykistölaskimia, laskija-aliupseerin yleistasomittaria tai edes suuntainta, johon arvot saisi tarkasti asetettua, on helpointa, että tulenjohtaja ilmoittaa mahdollisimman valmiit ampuma-arvot tuliasemasta katsoen eikä omastaan. Tulenjohtajan tulee pitää tämä mielessä myös hakeutuessaan asemaansa (esim. jäämällä suoraan linjaan tuliaseman ja maalin väliin), jotta maalin määrittäminen ja tulensiirrot eivät tuota liikaa päänvaivaa.

Tulenjohtajan kannattaa olla koko epäsuoran tulen yksikön (esim. krh-joukkueen) johtaja. Näin hän voi antaa maalin move-käskynä (tai parhaimmillaan targettina), mikä yksinkertaistaa tulenjohtoa ja ampumatoimintaa suunnattomasti. Tulijoukkue saa tarkan suunnan ja etäisyyden, ja tarvittavat tulensiirrot ovat pieniä.

Tulensiirrot

Kun maali on määritetty, tulenjohtaja voi ryhtyä ampumaan. Ensimmäiset iskemät menevät harvoin sinne minne ne on tarkoitettu, joten ensimmäisellä ampumakerralla kannattaa käyttää pientä tuliannosta (kerta tai 2 kertaa ampukaa). Jos tulenjohtaja on tyytyväinen, hän voi ampua lisää saman tien; jos ei, hän korjaa tulta (esim. O50 J100 5KE AM, eli oikealle 50m, jatka 100m, 5 kertaa ampukaa). Tulensiirroissa on jälleen muistettava, että ne tehdään tuliasemasta katsoen eikä tulenjohtopaikasta.

Vaikutusammunta

Kun iskemät ovat kohdallaan, tulenjohtaja ampuu sellaisen tulimuodon kuin katsoo tarvitsevansa vihollisen lamauttamiseen. Jos vihollinen saadaan lamautettua ja ampumatarviketta on jäljellä, tulenjohtaja voi joko määrittää uuden maalin tai määrätä ensin tulijoukkueen uuteen asemaan. Ilmoitus jota tulijoukkueessa odotetaan tässä vaiheessa kiihkeästi on VIHLAM TUTA eli vihollinen lamautettu, tulitauko, minkä jälkeen joko pidetään tupakkatauko tai lähdetään asemasta.

Ellei tulenjohtaja käske muuta, tulijoukkue pyrkii ampumaan määrätyn tulimuodon täsmälleen samaan pisteeseen. Jos tulenjohtaja haluaa vaikutusta laajalle alueelle, esim. koko vihollisleiriin, hän kertoo maalin laajuuden metreissä tulijoukkueelle. Tällöin tulijoukkueessa osataan roidella ammuttaessa hiukan käskettyjen arvojen ulkopuolellekin.

Maalit luokitellaan laajuuden mukaan seuraavasti:
Suppea maali: 200m x 200m
Aluemaali: 200m-400m x 200m-400m
Laaja aluemaali: 400m x 400m
Aluemaalit ovat yleensä joukkuetta suurempien tuliyksiköiden maaleja.

Tulensiirtoja tehdessään tulenjohtajan on ymmärrettävä käytettävän aseen teho. Keskityksen teho kärsii, jos kranaatit eivät osu kohdalle, mutta myös, jos tulensiirtoja tehdään loputtomiin.

81krh:lla maalit jaetaan tarkkuuden mukaan seuraavasti:
Epätarkka, jos iskemät yli 60m etäisyydellä maalista
Tyydyttävä, jos 30m-60m etäisyydellä
Tarkka, jos 30m etäisyydellä

Etäisyyksien arviointi

Etäisyyksien arvioiminen on hankalaa oikeassa elämässä ja vielä hankalampaa OFP:ssä. Koska etäisyysmittareita ei ole, tulenjohtajan kannattaa hyödyntää surutta RJ:n käskyttämiskursorin antamia lukuja.

Normaali kuva-ala pelissä on n. viidesosa ympyrästä, eli 72 astetta (tai 1200 piirua).

Kartalla pienten ruutujen sivu on 128m ja halkaisija 180m, isojen 1280m ja 1800m.

Tulenjohtopaikan sijoituksesta

Tulenjohtopaikka kannattaa sijoittaa niin että tulen johtaminen on mahdollisimman yksinkertaista: joko A) suoraan linjaan maalin ja tuliaseman välille (jolloin on toivottavaa että tuliasemasta ei ammuta liian lyhyitä) tai B) niin, että linja TJP:ltä ja TA:sta maaliin muodostaa 90 asteen kulman.

A)			B)
     
TA			TA
* 			*
* 			*
* 			*
TJP			*
* 			*
* 			*
X 			X * * * * TJP 

Kevyen (81krh) heitinjoukkueen tulimuodot

Kerta 1 kerta / putki
Kerroittain 2-5 kertaa 2-5 kertaa / putki
Ryöppy 9 kertaa / putki
Isku 18 kertaa / putki / 60s
Este 36 kertaa / putki

Tulimuodot ilmoitetaan tulijoukkueelle aina tarkasti. Pelkällä komennolla "ampukaa" ammuttaisiin vain kerta.

Isku ammutaan tyypillisesti jalkaväkijoukkueen hyökkäyksen tukena. Se ammutaan 60 sekunnin aikana niin, että 17 kranaattia ammutaan pikatulena ja viimeinen tulijoukkueen johtajan käskystä. Tarkoitus on, että kahdeksastoista kranaatti iskeytyy maahan sekuntia ennen kuin jalkaväki lähtee hyökkäämään. Este ammutaan tyypillisesti pysäyttämään hyökkäävä vihollinen. Este ammutaan pikatulena, eli niin nopeasti kuin lataajan käsi käy.

Puolustuksessa maalit kannattaa määrittää hyvissä ajoin etukäteen ja varmistaa ampumalla, että tuli on tarkkaa eikä ylimääräisiä tulensiirtoja tulla tarvitsemaan. Maalit nimetään ja merkitään kartalle. Kun vihollinen ilmestyy maalialueelle, havainto ilmoitetaan tulenjohtajalle (tai suoraan tulijoukkueelle), joka ampuu käsketyn tulimuodon maaliin.

Lyhenteet viestiliikenteessä

Tulikomennot on tapana lyhentää tietyllä tavalla. Mahdollisuuksien mukaan tulenjohdon ja tuliaseman välisessä viestinnässä käytetään omaa kanavaa, mutta jos tämä ei ole mahdollista, lyhenteet ja tietty ennalta sovittu termistö ylipäänsä helpottavat viestiliikenteen havaitsemista muun viestinnään seasta. Jos et ole varma lyhenteestä, tai siitä tuleeko se ymmärretyksi, kirjoita käsky vain yksiselitteisesti lyhentämättä.

AM - Ampukaa.
AMPU - Ampunut.
J - Jatka (x metriä)
KE - Kerta
L - Lyhennä (x metriä)
MÄ - Määritä (maali).
O - Oikealle (x metriä)
TUKOM - Tulikomentoja. Tulijoukkue valmistautuu tästä käskystä ampumatoimintaan; miehet palaavat tupakkatauolta
TUSII - Tulensiirto
V - Vasempaan (x metriä)
VIHLAM TUTA - Vihollinen lamautettu, tulitauko

Esimerkki viestiliikenteestä tulenjohtajan ja kaksiputkisen krh-joukkueen välillä

Tulijoukkue on käsketty 5 minuuttia sitten asemaan ja perussuunta määrätty suuntaan 09 (suoraan itään). Jalkaväkijoukkue valmistautuu hyökkäämään vihollisen hallussaan pitämään kylään.

1 (Tulenjohtaja): TUKOM (Haluaa herättää tulijoukkueen huomion.)
2: (Krh 1): TUKOM
3: (Krh 2): TUKOM (Kuittaavat.)
1: 2, MOVE TO Ig68;
1: 3, MOVE TO Ig68;
2: 095 1250 (Suunta ja etäisyys moveen.)
3: NEGATIVE (Krh 2 ei jostain syystä näe movea.)
1: TUKOM 095 1250 SU (Ampuma-arvot maaliin (kompassisuunta ja etäisyys metreinä), suuntaa. Ampuma-arvot olisivat tulenjohtajan arvio kartalta, jos kumpikaan heitin ei näkisi movea.)
2: ampumavalmis
3: ampumavalmis
1: KE AM (Kerta ampukaa.)
2: AMPU
3: AMPU (Ampunut.)
1: V50 J100 KE AM (Vasempaan 50m, jatka 100m, kerta ampukaa.)
2: AMPU
3: AMPU
1: valmistautukaa ampumaan isku 15.08:43 (Tulenjohtaja on saanut jalkaväeltä tulitukipyynnön. JV tekee kohteeseen rynnäkön klo 15.10:00. TJ on laskenut tarkistusammunnoista kranaatin lentoajaksi 17s. Isku kestää 60s, joten ensimmäiset kranaatit lähtevät tuliasemasta 15.08:43.)*
2: isku
3: isku (Kuittaavat.)
[15.08:28] 1: 15s
[15.08:33] 1: 10s
[15.08:42] 1: isku AM
[15.09:28] 1: 15s
[15.09:33] 1: 10s
[15.09:43] 1: TULTA
2: AMPU
3: AMPU
1: VIHLAM TUTA (Vihollinen lamautettu, tulitauko. Heittimillä pidetään taukoa kunnes tulee uusi käsky TUKOM tai "asemasta".)

*Huom!
OFP:ssä kello ei ole samassa ajassa kaikilla vaan siinä esiintyy jopa 15s heittoja. Isku ammutaan tulenjohtajan kellon mukaan. Jos TJ antaa tulikomennot group- tai sidechannelillä, jalkaväkiosaston johtaja pysyy ajan tasalla ja osaa lähteä hyökkäämään viimeisen kranaatin räjähdettyä.

Kranaatinheitintoiminnan alkeet

Tulitoiminta krh:lla vaatii kahden taistelijan ryhmän: yksi tulenjohtaja (RJ) ja yksi ampuja. Maksimissaan neljän taistelijan (ja yhden putken) tuliryhmä tuntuu sopivan kokoiselta 82mm krh:lla:

Tuliryhmä
Tulenjohtoryhmä
1. Tulenjohtaja (RJ)
2. Tulenjohtomies (suojaa tulenjohtajaa, avustaa tulenjohdossa)
Heitinryhmä
3. Ampuja 1
4. Ampuja 2 (suojaa ampuja 1:tä, ajaa tarvittaessa tulenjohtopaikan ja tuliaseman väliä)

Tuliryhmän käytössä on maasto- tai kuorma-auto.
Ampuja 1 vastaa heittimen lastauksesta ajoneuvoon ja sen asettamisesta asemaan. Kukaan muu ei koske heittimeen.

Ampumatoiminta

1) Tulenjohtaja määrää TJP:n (tulenjohtopaikan) ja TA:n (tuliaseman) sijainnin.

2) Heitin ajetaan tuliasemaan ja tulenjohtoryhmä siirtyy tulenjohtopaikalle. Kartalle merkitään TA:n ja TJP:n sijainnit ja maalin sijainti. Tulenjohtoryhmän on välttämätöntä tietää ampumapaikka pystyäkseen johtamaan tulta, heitinryhmän pitää tietää tulenjohtoryhmän sijainti pystyäkseen välttämään tämän tuhoamisen epähuomiossa.

3) Heitinryhmä ilmoittaa olevansa ampumavalmis ja tulenjohtoryhmä ilmoittaa olevansa asemassa (ei välttämättä tässä järjestyksessä).

4) Tulenjohtaja antaa Ampuja 1:lle moven maaliin. Ampuja ei koskaan ammu muuten kuin tulenjohtajan käskystä.

Tulenjohtajan kannattaa ammuttaa kertalaukauksia kunnes hän on varma, että iskemät tulevat alas sinne minne ne halutaankin. Esim. 82mm krh tuntuu olevan niin tuhoisa ja tarkka ase, että yli viiden (5) kranaatin ampuminen kerralla samaan pisteeseen ei kannata - ennemmin kannatta hajoittaa tulta ja määrätä aluemaali.

Ampumatoiminta kranaattikonekiväärillä (AGS-17)

Kranaattikonekiväärillä voi ampua kohtalaisen tehokkaasti epäsuoraa tulta, vaikka se on pääasiassa suoran tulen ase. Epäsuoraa tulitoimintaa rajoittavat pieni kaliiperi (30mm; käsikranaatin teho), suoran tulen tähtäin (kunnollisen suuntaimen sijaan) ja ennen kaikkea ammusten suora lentorata.

Krkk:lla ammutaan alakulmilla, eli kuin tykillä; mitä enemmän putkea nostetaan, sitä kauemmas ammutaan. Pienikin este maalin ja aseman välissä tarkoittaa, että putkea on nostettava, ja näin minimikantama on pakosti suuri. Käytännössä kranaattikonekivääri on tämän takia syytä sijoittaa asemaan vähintään noin kilometrin päähän maalista.

Ampuja kohdistaa tähtäimen niin tarkasti kuin mahdollista jonkun maamerkin mukaan arvioituun perussuuntaan, josta sitä lähdetään tulenjohtajalta tulevien komentojen mukaan siirtämään. Jotta suuntaaminen onnistuu, ampujan on huomattava pitää tähtäin joko maksimi- tai minimizoomilla. Koro on aina arvauspeliä. Numpadin näppäimestä '5' putken saa takaisin horisonttitasoon kun tähtäin ei ole käytössä. Suunnan määrittäminen taskukompassilla on hankalaa yli viiden asteen (83 piirun) tarkkuudella.

Krkk on 81krh:ta pienitehoisempi ja suurinopeuksisempi. Krkk:n lippaassa on 29 kranaattia, ja tuliannos on kaksi lipasta. Lipas tyhjenee sarjatulella alle viidessä sekunnissa ja kertatulella alle puolessa minuutissa. Uuden lippaan vaihtaminen kestää noin kuusi sekuntia.

Krkk:n tulimuodot voivat olla esim. seuraavat (vrt. 81krh:n tulimuotoihin):
Kerta 1 kerta / putki
Kerroittain 2-9 kertaa 2-9 kertaa / putki
Ryöppy 14 kertaa / putki
Isku 29 kertaa / putki / 30s
Este 58 kertaa / putki

Kerroittain, ryöppy ja este ammutaan sarjatulella. Estettä ammuttaessa vaihdetaan lipas välillä. Isku ammutaan kertatulella niin, että viimeinen kranaatti ammutaan tasan 30:nnellä sekunnilla. Näin iskulla on suurempi demoralisoiva vaikutus puolustajaan, ja oma jalkaväki ehtii valmistautua hyökkäykseen paremmin: Viiden sekunnin isku olisi ohi ennen kuin kumpikaan osapuoli ymmärtäisi mitä on tapahtunut. Lisäksi 30 sekunnissa ehtii vaihtaa lippaan tarvittaessa.